Hakija oli tehnyt sijoituksen Rahastoon. Rahasto oli luxemburgilainen Société d'Investissement à Capital Variable -muotoinen (SICAV) ja alarahastona juridisesti osa päärahastoa. Päärahasto oli vapautettu tulo- ja varallisuusverosta Luxemburgissa. Rahasto sijoitti yleisöltä kerätyt varat heidän hyväkseen joukkovelkakirjoihin ja muihin kiinteätuottoisiin arvopapereihin. Ratkaistavana kysymyksenä oli se, pidettiinkö Rahastoa hakijan väliyhteisönä.

Hakemuksessa esitetyn oletuksen mukaan hakijalla olisi oikeus saada vähintään 25 % Rahaston voitosta tai varallisuuden tuotosta Rahaston 31.3.2024 päättyvän tilikauden päättyessä. Näin ollen ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain (”VYL”) 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa oleva määräysvaltaedellytys täyttyi. Saman momentin 2 kohdan kannalta verotuksen tason vertailemiseksi oli käytännössä ensin ratkaistava, rinnastuiko Rahasto tuloverolain (”TVL”) 20 a §:n mukaisesti kotimaiseen verovapaaseen sijoitusrahastoon tai erikoissijoitusrahastoon.

Keskusverolautakunta katsoi, että kun Rahasto oli UCITS-direktiiviin (2009/65/EY) perustuvan Luxemburgin sijoitusrahastolainsäädännön mukainen rahasto, sen voitiin katsoa täyttävän TVL 20 a §:n 1 momentissa olevan avoimuuden vaatimuksen ja olevan toiminnallisilta piirteiltään lainkohdan edellyttämällä tavalla sijoitusrahastolain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua sijoitusrahastoa vastaava rahasto. Kun Rahasto oli lisäksi Luxemburgissa tuloverosta vapautettu, sen oikeudellinen toimintamuoto ei estänyt sitä olemasta vastaavassa tilanteessa kuin kotimainen sopimusperusteinen sijoitusrahasto.

Vaikka muiden verovapauden edellytysten katsottiin siten täyttyvän, hakemusasiakirjojen mukaan Rahastolla ei kuitenkaan välttämättä olisi TVL 20 a §:n 1 momentissa edellytettyä 30 osuudenomistajaa.

Keskusverolautakunta totesi, että osuudenomistajien lukumäärää koskevaa vaatimusta oli perusteltu esitöissä sen varmistamisella, että verovapauden piiri rajautui riittävän laajaan aitoon yhteissijoittamiseen. Keskusverolautakunta katsoi, että osuudenomistajien lukumäärä oli objektiivinen seikka, jota koskeva vähimmäisvaatimus tähtäsi juuri tavoiteltuun päämäärään. Vaatimus ei ollut luonteeltaan sellainen, jonka vain kotimaiset rahastot voisivat täyttää, tai joka olisi sijoitusrahastoja toiminnallisilta piirteiltään vastaaville ulkomaisille rahastoille yleisellä tasolla mahdotonta täyttää. Hakemuksessa ei myöskään ollut tuotu esiin seikkoja, joiden perusteella Rahastolla olisi esimerkiksi Luxemburgin lainsäädäntöön liittyvä este täyttää 30 osuudenomistajan vaatimusta.

Keskusverolautakunta katsoi edellä mainituin perustein, että jos Rahastolla ei ollut vähintään 30 osuudenomistajaa, se ei ollut samassa tilanteessa kuin rahastot, joilla edellytys täyttyi. Rahaston verovapauden evääminen tällä perusteella ei siten muodostanut pääomien vapaan liikkuvuuden kiellettyä rajoitusta.

Merkitystä ei tällöin ollut sillä, täyttäisikö Rahasto TVL 20 a §:n 3 momentissa olevat voitonjakoa, pääomaa ja osuudenomistajien laatua koskevat vaatimukset.

Tämän jälkeen oli vielä arvioitava, saattoiko Rahasto vapautua väliyhteisötulkinnalta VYL 3 §:n 1 ja 3 momenteissa säädetyn taloudellisen toiminnan poikkeuksen perusteella.

Keskusverolautakunta katsoi, että Rahaston toiminnan luonteesta huolimatta myös siihen oli sovellettava laissa olevia substanssivaatimuksia. Toiminnan luonne oli huomioitava arvioitaessa sitä, minkälainen substanssi on riittävä. Kun Rahastolla ei ollut lainkaan VYL 3 §:n 3 momentin tarkoittamia omia toimitiloja, kalustoa ja henkilökuntaa, vaan se oli varoja lukuun ottamatta ulkoistanut kaiken toimintansa, keskusverolautakunta kuitenkin katsoi, että Rahastoon ei voitu soveltaa taloudellisen toiminnan poikkeusta. Rahasto katsottiin siten hakijan väliyhteisöksi, jos Rahastolla oli alle 30 osuudenomistajaa vuoden kuluttua sen toiminnan aloittamisesta.

Ennakkoratkaisu verovuodelle 2024.

Äänestys 7–1

Tuloverolaki 20 a § 1 mom. ja 7 mom.; Laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta 2 § ja 3 §

(lainvoim, tarkistettava)