• PDF

Maankäyttösopimustyypit julkis- ja yksityisoikeuden vuorovaikutuksessa

15.2.2024, Maisteritutkielma

Tutkielmassa arvioidaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 12 a luvun (222/2003) tarkoittamia maankäyttösopimuksia kolmesta näkökulmasta; julkisoikeudellisesta, sopimusoikeudellisesta ja maankäyttöoikeudellisesta. Näkökulmat ovat erottamattomia, ja poikkeavilla painotuksilla läsnä erilaisissa sopimustilanteissa.

Yksinkertaisimmillaan maankäyttösopimus ratkaisee vain maanomistajan kustannusvastuun toteuttamisen, jolloin sen julkisoikeudellinen luonne korostuu ja sitä voi pitää sopimuksen muotoon laadittuna hallintopäätöksenä. Monimuotoisimmillaan sopimussuhteessa on useita osapuolia, joiden välillä on yksityis- ja julkisoikeudellisia sopimus- ja muita suhteita, ja yhteistoimintasuhdetta voi olla vaikea tunnistaa maankäyttösopimus-suhteeksi. Osapuolten yhteistoiminnan sisältö määräytyy osin lakisääteisesti, osin sopimusvapautta hyödyntäen kunnan tavoitteiden ja yksityisten intressien perusteella.

Maankäyttösopimus on yleisnimitys erilaisille sopimustyypeille. Tutkielmassa on tunnistettu kolme perustyyppiä: sopimus yhdyskuntarakentamisen kustannuksiin osallistumisesta, sopimus kaavoituksen käynnistämisestä ja varsinainen maankäyttösopimus. Varsi-naiselle maankäyttösopimukselle on tunnistettu kolme alatyyppiä, jotka määräytyvät sopimuskumppanin mukaan (maanomistaja, kohdetta omistamaton kiinteistökehittäjä ja maanvuokralainen) sekä epätyypillisiksi maankäyttösopimuksiksi nimetty ryhmä muita sopimuksia, jotka sisältävät maankäyttösopimuksellisia osia muun sisällön ohessa.

Maankäyttösopimuksia yhdistävät liittyminen kaavoitukseen, kunnan sopijakumppanin tarve vaikuttaa kaavan sisältöön taloudelliseksi edukseen ja sopijakumppanin taloudellisen edun realisoituminen kaavan toteuttamisen kautta.

Asiasanat
• Alueidenkäyttö - Kaavoitus - Maankäyttösopimus - Sopimus - Yleiskaava