Euroopan Unioni (EU) on tutkinut datan käytön eurooppalaista juridisia raameja jo pitempään (esim. Legal study on Ownership and Access to Data, EU Commission / Osborne Clarke 2016). EU havaitsi, että datan laaja saatavuus ja sen tehokas hyödyntäminen tehostaa kilpailua, pidentää tuotteiden elinkaarta ja viime kädessä myös hyödyttää ympäristön kannalta tärkeitä tavoitteita (EU:n datastrategia). EU aloittikin osana datastrategiaansa, hyvin mielenkiintoisen lakihankkeen, ja tämän hankkeen lopputuote, EU:n datasäädös astui voimaan tämän vuoden tammikuussa (EU Data Act/Datasäädös).

EU otti lähtökohdaksi kannan, jonka mukaan laitteen käyttäjällä täytyy olla pääsy ja määräysvalta hänen tuotteen käytöllä luomaansa dataan, ilman lisäkustannuksia. Sen sijaan tuotteen valmistaja ei saa kerätä eikä käyttää sitä ilman käyttäjän sopimuksella luotua suostumusta. Tuotteen käyttäjä voi jopa velvoittaa laitevalmistajan jakamaan tuotedataa kolmansien osapuolten kanssa, jotka voivat olla myös valmistajan kilpailijoita. Kun tuotteen huoltoon tarvittava data on helposti ja laajasti käyttäjän ja kolmansien osapuolten saatavilla, laitteen huoltomarkkina avautuu ja tehostuu, mikä hyöyttää laitteen käyttäjää ja EU:n sisämarkkinoita. Toisaalta tällainen velvoite on tuotteen valmistajan kannalta arveluttava, koska tuotteen käytöstä syntyvä data voi sisältää laitteen suunnittelun ja toiminnan kannalta hyvin tärkeitä liikesalaisuuksia ja immateriaalioikeuksia (esim. Orgalim position paper, ACEA position paper). Pahimmassa tapauksessa datan jakamisvelvoite voisi johtaa tilanteisiin, joissa kilpailija pääsee käsiksi tällaiseen dataan, jota se voisi hyödyntää omassa kilpailevan laitteen suunnittelu- ja kehitystyössä. Tällainen riski nostaa esiin myös kilpailuoikeudellisia huolia, mikäli datasäädöksen velvoitteet johtavat kilpailijoiden väliseen kaupallisesti sensitiivisen datan jakamiseen. Ei ole tarkoituksenmukaista, että laitteenvalmistaja, joka on käyttänyt vuosikymmenten ajan suunnattoman paljon taloudellisia ja muita resursseja laitteen kehittämiseen, velvoitetaan jakamaan kriittistä tuotedataa sen kilpailijoille. Datasäädöksen neuvotteluprosessin aikana pyrittiin paikkaamaan näitä aukkoja säädöksessä, ja lopputulos olikin askel parempaan, mutta se jättää silti huolenaiheita ja kysymyksiä käytännön soveltamisesta.

Datasäädös antaa mahdollisuuden tuotteen valmistajalle olla luovuttamatta dataa, joka sisältää esimerkiksi liikesalaisuuksia. Liikesalaisuuden kriteerit määritellään EU:n Liikesalaisuusdirektiivissä (EU 2016/943). Direktiivin mukaan liikesalaisuudella tarkoitetaan tietoa, joka täyttää kaikki seuraavat vaatimukset: ” a) se on salaista siinä mielessä, että se ei ole kokonaisuudessaan tai osiensa täsmällisenä kokoonpanona ja yhdistelmänä sellaiseen henkilöpiiriin kuuluvien henkilöiden, jotka yleensä käsittelevät tällaisia tietoja, yleisesti tiedossa tai helposti saatavissa; b) sillä on kaupallista arvoa, koska se on salaista; c) henkilö, jolla on tieto laillisesti hallussaan, on ryhtynyt vallitsevissa olosuhteissa kohtuullisiksi katsottaviin toimenpiteisiin sen pitämiseksi salaisena.” Mikäli tuotteen valmistaja vetoaa liikesalaisuuksiin, on sillä velvollisuus ilmoittaa asiasta viranomaisille ja todistaa, että kyseessä todella on EU:n liikesalaisuusdirektiivin mukainen liikesalaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että liikesalaisuuteen vetoaminen aiheuttaa merkittäviä prosessuaalisia kustannuksia tuotteen valmistajalle ja koska dataa ja liikesalaisuuksia koskeva EU:n oikeuskäytäntö on toistaiseksi melko vähäistä, lopputuloksen ennakoiminen on hankalaa. Ehkä tärkein datan jakamisvelvoitteen rajaamista kuvaava kirjaus on Datasäädöksen resitaaleissa, joissa rajataan datasta päätelty tai johdettu tieto/data jakamisvelvoitteen ulkopuolelle. Eli mikäli valmistaja jalostaa tuotteen käytöstä syntyvää dataa esimerkiksi kehittämänsä ohjelmiston avulla, on tästä prosessoinnista syntyvä päätelty tai johdettu tieto datasäädöksen velvoitteiden ulkopuolella.

Datasäädös on horisontaalinen säädös eli sitä sovelletaan hyvin laajasti toimialasta riippumatta niin kuluttajamarkkinoilla kuin yritysten välisellä B2B- markkinoilla. Tämä lähtökohta on haastava, sillä kuluttajamarkkinoilla lainsäätäjän puuttuminen markkinoiden voimasuhteisiin on ymmärrettävää kuluttajan ollessa usein heikommassa asemassa valmistajia kohtaa. Kuluttajamarkkinoiden esimerkkejä voivat olla esimerkiksi henkilöauton käytöstä kertyvä data, tai älykkään pesukoneen käytöstä kertyvä data. Näillä markkinoilla kuluttaja hyötyy siitä, että näiden tuotteiden huoltomarkkina tehostuu kun huollon kannalta kriittinen data on helpommin saatavilla ja kuluttajalla on enemmän valinnanvaraa tuotteen huoltajan valinnassa. Tätä sopimuskumppaneiden epätasapainoa ei välttämättä ole lainkaan B2B-markkinoilla (esim. Teolliset laitteet tehdasympäristössä, rahtilaivoissa, matkustuslentokoneissa ja rakennuksissa), joilla on jo pitkään sovellettu sopimusvapauden periaatetta ja osapuolet saattavat olla jo valmiiksi suhteellisen tasapuolisia. Joka tapauksessa horisontaalinen Datasäädös soveltuu yhtä lailla B2B-markkinoille.

Datasäädös astui voimaan tammikuussa ja sitä aletaan soveltaa 20 kuukauden siirtymäajan jälkeen eli syyskuussa 2025. Yrityksillä on siis vielä kohtuullisesti aikaa valmistautua säädökseen. Valmistautumisesta tekee haastavan säädöksen yleisluontoisuus ja eräät ristiriidat säädöksen sisällä. On kuitenkin selvää, että tuotteiden valmistajien tulisi selvittää minkälaista dataa heidän tuotteensa tuottavat, ja miten datasäädös vaikuttaa esimerkiksi datan jakamiseen. Valmistajien tulisi varautua siihen, että tuotteen huoltomarkkina saattaa avautua datan avautumisen vuoksi. Toki tässä voidaan nähdä myös monelle yritykselle uusia mahdollisuuksia, koska monelle avautuu pääsy sellaiseen dataan mihin ei tähän asti ole ollut pääsyä.

Lopulta se miten artikloja tulee tulkita, selviää vasta tulevien käytännön oikeustapausten kautta. Mikäli tietoisuus Datasäädöksestä leviää ja eri toimijat ovat tietoisia uusista oikeuksistaan, voidaan odottaa melko suuriakin määriä uusia oikeustapauksia ja Datasäädöksen alaisia liikesalaisuusprosesseja EU:n toimielimissä.

Tuomas Keltto

 

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin tai oikeustapauskommentin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää