On merkkejä rikollisuuden laskun päättymisestä. Rikollisuus kasaantuu rikoksia paljon tekevälle ryhmälle ja alueellisesti, tiettyihin paikkoihin. Nuorten rikollisuudessa on varsin huolestuttavia ilmiöitä. Rikoksentorjunnan kehittämisessä olisi kiinnitettävä huomiota kolmeen peruspilariin: alueelliseen toimintaan, tietopohjaan ja osaamisperustaan. Näiden vahvistamiseksi nostamme keskusteluun kolme aloitetta: alueelliset rikoksentorjuntakoordinaattorit, tutkimustiedon parantamisen ja kriminologisen koulutuksen lisäämisen.

Rikoksentorjuntakoordinaattorit alueille

Kriminologinen tutkimus osoittaa, että moniin rikollisuusongelmiin on syytä puuttua paikallisesti ja kohdennetusti, vaikeuttaa rikoksentekoa ja lisäämällä tehokasta valvontaa. Ongelma on rajattava tarkasti, jopa kaupunginosan tai korttelin tasolle. Rikosten tekemisen vaikeuttaminen paikallisesti ei yleensä johda niiden siirtymiseen muualle, ainakaan samassa määrin. On havaittu jopa hyötyjen leviämistä. Myös rangaistuspelotteen vaikutus konkretisoituu paikallisesti, kun huomioidaan rikollisuuden kasaantuminen aktiivisimmille tekijöille (esim. focused deterrence eli kohdennettu pelote).

Ruotsissa tulli viime vuonna voimaan laki, joka velvoittaa kuntia tehokkaaseen ja tutkimusperustaiseen rikoksentorjuntatyöhön. Vastineeksi kunnille tarjotaan tukea työn organisointiin, tilannekuvan laatimiseen, osaamisen vahvistamiseen ja yhteistyöhön. Suomessakin on nähty tärkeäksi kytkeä rikoksentorjuntatyö hyvinvointialueiden tehtäväkenttään ja vahvistaa alueiden kykyä toteuttaa tietoon pohjautuvaa rikoksentorjuntatyötä. Viime kesänä työnsä julkaissut oikeusministeriön työryhmä ehdotti rikoksentorjunnan yhdistämistä hyvinvointialueiden hyvinvointisuunnitelmiin.

Tämä on kuitenkin pitkällä tähtäimellä riittämätön ratkaisu. Rikollisuus ei liity vain sosiaali- ja terveyskysymyksiin, vaan on laajempi ja monisyisempi ongelma. Alueellista rikoksentorjuntaa voitaisiinkin paremmin vahvistaa nimeämällä alueille rikoksentorjunnan koordinaattorit. He voisivat toimia myös poliisin ja sen alueellisen organisaation yhteydessä, koska poliisilla on laaja-alainen näkökulma rikollisuuden eri muotoihin (vrt. esim. Sveitsin malli). Yhdessä koordinaattorit voisivat muodostaa verkoston, joka saisi työhönsä tukea muun muassa oikeus- ja sisäministeriöiden asiantuntijoilta. Uudistus voitaisiin toteuttaa olemassa olevien resurssien puitteissa.

Nykyisen hallituksen ohjelmassa painotetaan voimakkaasti nuorisorikollisuuden ja katujengien suitsimista. Lainsäädännöllisten toimien lisäksi keskeistä tässä toiminnassa on kaupungeissa ja kunnissa tehtävä rikoksentorjuntatyö. Nuorisorikollisuudesta kärsivät lähiöt tarvitsevat erityistä huomiota katujengi-ilmiön ehkäisemiseksi, segregaation pysäyttämiseksi ja sen varmistamiseksi, että rangaistuspelote toimii rikosten korkean selvitysasteen kautta.

Parempia rikollisuuden mittareita

Rikoksentorjunnan koordinaattorin toiminta olisi tiedolla johtamista. Hänen tehtävänään olisi kuvata ja seurata alueellista rikollisuustilannetta sekä suunnitella, tukea ja ohjata rikoksentorjuntatyötä alueellaan.

Koordinaattori vastaisi myös toiminnan vaikuttavuuden arvioinnin edellytyksistä. Hän huolehtisi, että käyttöön otetaan vaikuttaviksi todettuja toimia, ja että uusia toimia arvioidaan. Rikoksentorjunnan vaikuttavuuden arviointia tulee silti koordinoida kansallisesti, jotta kotimainen ja kansainvälinen vertailu on mahdollista. Tätä silmällä pitäen rikoksentorjuntaneuvosto on perustanut kotimaisen rikoksentorjunnan arviointitutkimuksen tietokannan yhdessä Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin kanssa. Kansainvälistä tutkimustietoa hyväksi todetuista rikoksentorjuntamenetelmistä on saatavissa esimerkiksi Euroopan rikoksentorjuntaverkoston (EUCPN) kautta.

Koska arkirikollisuudesta suuri osa jää piiloon, rikollisuuden seurannassa tarvitaan kansalaisille suunnattuja kyselyitä, kuten Kansallinen rikosuhritutkimus ja Nuorisorikollisuuskysely. Jatkossa ne olisi laajennettava niin, että niiden avulla on mahdollista seurata ja vertailla alueiden turvallisuustilannetta. Siten rikoksentorjunnan koordinaattoreilla olisi erinomainen tietoperusta kokonaisrikollisuudesta.

Kyselyt eivät kuitenkaan korvaa rekisteritiedon käyttöä, koska monet vakavat ongelmat, kuten nuorten tekemä ja kokema väkivalta, voivat olla hälyttäviä paikallisesti ilman että ilmiötä havaittaisiin kansallisissa tai edes alueellisissa seurannoissa.

Lisää kriminologian koulutusta

Rikoksentorjunta nojaa kykyyn koostaa, arvioida ja tulkita kriminologista vaikuttavuustietoa rikollisuuden ehkäisystä poliisin toiminnan, rangaistusten, kuntoutuksen, aktivoivan sosiaaliturvan, tilannetorjunnan ja muiden keinojen avulla.

Mutta mistä osaajat? Tavoitteena tulee olla, että rikoksentorjunnan koordinoinnin ja johtamisen ammattiosaaminen hankitaan yliopistotasolla, kriminologian opinnoissa. Onhan esimerkiksi sosiaalityön osaamisperusta yliopistotutkinnoissa. Rikollisuus ongelmana ei ole sen ”helpompi” kuin muut sosiaaliset ongelmat.

Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta ennakoi tulevia osaamistarpeita käynnistämällä 2017 kriminologian opintosuunnan maisteritasolla, lisäksi Tampereen yliopistossa vastaava linja aloittaa ensi syksynä. Toiminnan mittaluokka on kuitenkin liian pientä suhteessa yhteiskunnalliseen tarpeeseen ja hakupaineeseen. Meillä ei ole toistaiseksi yhtään kokonaista empiirisen kriminologian kandi- ja maisteriohjelmaa.  

Koska empiirinen tutkimustila muuttuu nopeasti, olisi huomioitava myös jatkuva oppiminen rikoksentorjunnan toimijoiden ja lainvalmistelun piirissä. Kriminologian erityinen etu jatkuvan oppimisen perustana on sen monitieteisyydessä ja laaja-alaisuudessa. Tieteenala huomioi  sosiaalipolitiikan, tilannetorjunnan ja rangaistukset osana rikollisuuteen vaikuttamisen työkalupakkia.

Olemme tässä tarkastelleet rikoksentorjunnan kehittämisen puitteita ja edellytyksiä. Toimien sisällön kehittäminen vaatii erillistä, kriittistäkin pohdintaa puhtaalta pöydältä, samaan tapaan kuin Ruotsissa on hiljattain tehty. Joka tapauksessa rikoksentorjuntamme kaipaa uudistamista toiminnan, tiedon ja koulutuksen perustoissa. Lähitulevaisuudessa olisi siksi hyvä esimerkiksi vakiinnuttaa rikoksentorjunnan koordinaattorit ja heidän verkostonsa, laajentaa Kansallinen rikosuhritutkimus ja Nuorisorikollisuuskysely alueille, tehostaa paikallisten ongelmien rekisteripohjaista tutkimusta sekä lisätä kriminologian koulutusta.
 

Janne Kivivuori
kriminologian professori, Helsingin yliopisto

Aarne Kinnunen
kehittämisneuvos, oikeusministeriö
 

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin tai oikeustapauskommentin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää