Suomen aviovarallisuusjärjestelmä sallii laajasti puolisoiden tahdonautonomian ja he voivatkin tehdä sopimuksia sekä keskenään että kolmansien kanssa. Puolisoiden keskinäiset oikeustoimet voivat olla luonteeltaan varallisuusoikeudellisia (kuten kauppa, vaihto, lahja) tai aviovarallisuusoikeudellisia. Viimeksi mainituilla viittaan aviopuolisoiden aviovarallisuussuhteistaan tekemiin sopimuksiin. Tyypillisesti niitä ovat avioehtosopimus ja/tai eron varalta tehtävä sopimus. Kansainvälisten parisuhteiden lisääntyminen on saanut aikaiseksi myös sen, että yhä useammin osataan jo tunnistaa kansainvälisten liittymien mahdollinen vaikutus aviovarallisuussuhteisiin sovellettavaan lakiin, ja tilanne pyritään ottamaan lakiviittauksella haltuun. Lakiviittaus tarkoittaa aviopuolisoiden välistä sopimusta aviovarallisuussuhteisiin sovellettavasta laista.

Aviopuolisoiden välisessä sopimisessakin lähtökohtana on yhtäältä sopimusvapaus ja toisaalta sopimussitovuus. Puoliso saa itse päättää, haluaako hän tehdä sopimuksen, ja jos haluaa, sopimus sitoo. Aviovarallisuussuhteita koskevat sopimukset ovat kuitenkin myös monin tavoin erityisiä sopimuksia. Ne eivät ole muoto- tai (täysin) sisältövapaita. Ne voivat myös ajallisesti olla hyvin pitkäkestoisia joihinkin liikesopimuksiin verrattuna. Avioehtosopimus on esimerkiksi voitu tehdä avioliiton alkutaipaleella ja avioliitto itsessään voi kestää hyvin pitkään, jopa vuosikymmeniä - vaikka tämä poikkeuksellista vaikuttaa nykymaailmassa olevankin. On kuitenkin muistettava, että pitkäkään avioliitto ei nollaa avioehtosopimusta vaan sopimuksin poistetun avio-oikeuden palauttamiseksi tarvitaan puolisoiden yhteistä sopimustahtoa. Toisaalta pitkäkään avioliitto ei korjaa avioehtosopimuksen puutteellista muotoa vaan soveltamiskäytäntö on tältä osin vakiintunut ankaraksi.

Avioehtosopimusten laatimisen tapa on meillä sidottu avioliittolain asettamiin raameihin, erityisesti asiakirjan muotoa ja aikarajaisuutta koskien. Niiden valossa on sinänsä täysin mahdollista, että avioehtosopimus laaditaan ja allekirjoitetaan lähellä vihkimistä; joissakin tapauksissa allekirjoitushetkenä on ollut vihkipäivä. Avioliitto-oikeutemme ei aseta sopimuspätevyyden edellytykseksi myöskään sitä, että kummankin avioehtosopimuksen osapuolen olisi saatava itsenäistä, oikeudellista neuvontaa ennen sopimuksen allekirjoittamista. Käytännössähän puolisot joko laativat avioehtosopimuksensa itse tai pyytävät siihen lakimiehen apua. On käsitykseni mukaan tyypillistä, että toinen osapuoli pyytää lakimieheltä apua, ja hänen luokseen saavutaan ilman omia asiamiehiä. On jopa mahdollista, että kumpikin aviopuolisoista käy erikseen lakimiehen luona allekirjoittamassa tämän laatiman avioehtosopimuksen. Avioliittolaissahan ei ole asetettu edellytystä siitä, että molempien aviopuolisoiden olisi oltava läsnä avioehtosopimusta laadittaessa, eikä puolisoiden allekirjoituksiltakaan edellytetä avioliittolaissa yhtäaikaisuutta.

On kuitenkin myös kysyttävä, voiko edellä mainitun kaltaisissa tilanteissa vaatia sopimuksen pätemättömyyttä oikeustoimilain 3 luvun nojalla. Erityissääntelyn puuttuessa oikeustoimiopilliset pätemättömyysperusteet ovat näet sovellettavissa myös avioehtosopimusten tekemiseen. Voiko puoliso siten oikeustoimilain säännösten valossa menestyksekkäästi väittää, että ajallinen yhteys avioehtosopimuksen allekirjoittamisen ja vihkihetken välillä on luonut osapuolelle pelon häiden mahdollisesta peruuntumisesta ja tätä koskevista häpeällisistä seuraamuksista, jolloin kyseessä olisi pakottaminen ? Tai, voiko puoliso vaatia avioehtosopimuksen julistamista pätemättömäksi siksi, että hän ei ole ymmärtänyt sopimuksen oikeusvaikutuksia ja se on lisäksi ollut selkeästi sisällöltään epäsuhtainen, koska se koituu varakkaamman puolison eduksi?

Tarkastelen tämän kaltaisia tapauksia artikkelissani Oikeustoimilain pätemättömyysperusteet ja avioehtosopimus. Käyn kirjoituksessa läpi myös hovioikeuskäytäntöä, jonka perusteella avioehtosopimuksen allekirjoittaminen näyttää järjestelmässämme tarkoittavan sopimusriskin hyväksymistä ja sopimussidonnaisuutta. Avioehdon solmimisen ajallinen paikantuminen tiettyyn hetkeen ei tee siitä sellaisenaan - ja ilman lisäperusteluita - oikeustoimiopillisesti pätemätöntä. Osapuolen ei myöskään tarvitse tehdä toiselle osapuolelle oma-aloitteisesti selkoa omasta varallisuudestaan tai siitä, mitkä avioehtosopimuksen oikeusvaikutukset ovat. Tuomioistuimet näyttävät siten asettaneen selonotto- ja tietämisvastuun puolisolle itselleen, myös niissä tapauksissa, kun sopimus on laadittu muulla kuin osapuolen äidinkielellä. Avioehtoa pidetään lisäksi erityisenä sopimuksena, jonka luonteeseen tyypillisesti kuuluu, että varakkaampi osapuoli hyötyy siitä enemmän kuin toinen. Avioliittolaki antaa puolisoille mahdollisuuden avio-oikeuden ulottuvuuden määrittämiseen ja tätä sopimusvapautta puolisot voivat hyödyntää siitä riippumatta, kuinka paksun lompakon heistä kumpikin omistaa. Avioehtosopimuksen tekemistä ja sen sisältöä kannattaakin kummankin osapuolen harkita vakavasti, koska sopimussitovuus on sen osalta selkeästi korostuneessa asemassa. Siihen ei kannata luottaa, että varomattomuus olisi myöhemmin paikattavissa oikeustoimiopillisiin doktriineihin vetoamalla.

Tuulikki Mikkola
https://www.utu.fi/fi/ihmiset/tuulikki-mikkola

Artikkeli Lakikirjastossa

• Mikkola, Tuulikki: Oikeustoimilain pätemättömyysperusteet ja avioehtosopimus
   

Mikkola on opettanut perhe- ja jäämistöoikeutta sekä kansainvälistä yksityisoikeutta ja oikeusvertailua jo yli 20 vuoden ajan eri yliopistoissa ja tällä hetkellä hän toimii professorina Turun yliopistossa. Mikkola osallistuu aktiivisesti myös lakimiesten ja tuomareiden koulutukseen, ja on mukana sekä tuomarinkoulutuslautakunnassa että asianajajaliiton valvontalautakunnassa. Lisäksi Mikkola työskentelee Suomen Akatemian rahoittamissa tutkimushankkeissa sekä EU-rahoitteisessa projektissa, jonka tarkoituksena on helpottaa esineoikeuksien muuntamista kansainvälisessä perimyksessä.

Vierashuonekirjoitukset eivät ole Edilex-toimituksen kannanottoja asioihin.

Kirjoita Edilexiin

• Mikäli Sinulla on ajankohtainen juridinen aihe josta haluaisit kirjoittaa artikkelin tai oikeustapauskommentin Lakikirjastoon tai vaikkapa lyhyen kolumnin Vierashuoneeseen, ota yhteyttä Edilex-toimitukseen.
  Lue lisää