YK:n peruskirjassa on luku VI nimeltään "Riitojen rauhanomainen selvittely". Sen ensimmäinen kappale 33.1 kuuluu näin:

”Jokaisessa riidassa, jonka jatkuminen on omiaan vaarantamaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämistä, on asianosaisten ensi sijassa pyrittävä ratkaisuun käyttämällä neuvotteluja, tutkimusmenettelyä, välitystä, sovintomenettelyä, välitysoikeudellista tai tuomioistuinmenettelyä, alueellisten elinten tai sopimusten apua taikka muita rauhanomaisia keinoja oman valintansa mukaan.”

YK:n lakiosasto julkaisi v.1992 teoksen "Valtioiden välisten riitojen rauhanomaisen selvittelyn manuaali" (Handbook on the Peaceful Settlement of Disputes between States, United Nations, 1992). Sen sisällysluettelosta näemme, että sovittelun keinot (Means of Settlement) jaetaan näihin osiin:

A. Negotiation and consultation (neuvottelut ja konsultaatiot)

B. Inquiry (tutkimusmenettely)

C. Good offices (välitysmenettely ja hyvät palvelukset)

D. Mediation (sovittelumenettely)

E. Conciliation  (sovittelu- ja tutkimusmenettely yhdessä)

F. Arbitration (välitystuomioistuinmenettely)

G. Judicial settlement (tuomioistuinmenettely)

H. Resort to regional agencies or arrangements (alueellisten elinten ja sopimusten apu)

I. Other peaceful means (muut rauhanomaiset keinot).

Alla tutkin YK:n jaottelun pohjalta, onko kyseisiä rauhanomaisia keinoja käytetty Venäjän ja Ukrainan sodan ratkaisussa ja jos ei niin miksi.

A. Neuvottelut Ukrainan sodan ratkaisemiseksi

Ennen sodan alkua tiedettiin, että lännellä ja Venäjällä oli täysin erilaiset näkemykset Ukrainan poliittisesta, strategisesta ja sotilaallisesta merkityksestä Venäjälle. Kylmän sodan loppuessa Yhdysvallat ja muut länsimaat katsoivat edelleen Venäjän sotilaalliseksi uhaksi, minkä takia Natoa oli aloitettu laajentaa 1990-luvulta lähtien ja tavoitteeksi sovittiin Ukrainan pääsy Naton jäseneksi. Venäjä taas oli systemaattisesti vastustanut Naton laajenemista ja oli esittänyt, että erityisesti Ukrainan pääsy Naton jäseneksi olisi "red line", jonka ylittämisellä olisi vakavia seurauksia.

Toiset amerikkalaiset kansainvälisen politiikan asiantuntijat - kuten patoutumisopin ja Marshall avun pääarkkitehti Georg Kennan - pitivät myös Naton laajenemista erittäin suurena erehdyksenä, koska se vain heidän mielestään aloittaisi uuden kylmän sodan. Kennan jopa sanoi Naton laajenemista eeppiseksi strategiseksi virheeksi ("a strategic blunder of possible epic proportions", Talbott, 2002). Vähemmistömielipide lännessä onkin pitänyt Naton laajentumisuhkaa Ukrainaan todellisena syynä Venäjän hyökkäyssotaan. Mutta myös Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg totesi samaa puhuessaan Euroopan parlamentille 7.9.2023: “So he [President Putin] went to war to prevent NATO, more NATO, close to his borders. He has got the exact opposite. He has got more NATO presence in eastern part of the Alliance...”(Stoltenberg, 2023).

Vertailuksi etupiiriajattelun merkityksestä voidaan ottaa Kuuban kriisi. Presidentti Kennedy oli jo vaalipuheissaan jyrkästi tuominnut ajatuksen, että Neuvostoliitto tunkeutuisi Kuuban kautta läntiselle pallonpuoliskolle, jota USA piti omana strategisena etupiirinään Monroe opin mukaisesti. Kun NL toi ohjukset Kuubaan eikä kriisin alussa vetänyt niitä pois, Kennedy uhkasi sotilaallisella vastatoimella, joka laajetessaan johtaisi mitä todennäköisemmin ydinsotaan. Ukraina taas on ollut Venäjälle samantapainen elintärkeä etupiiri erityisesti Mustanmeren sotilaallisen merkityksen vuoksi, vaikka tätä ei yleisesti tunnusteta lännessä. Valtavirtanäkemys Naton jäsenissä on, että Venäjä on imperialistinen eikä enää supervalta. Etupiiriajattelu ei ole relevantti argumentti vaan Venäjä on uhka, joka pitää torjua sotilaallisesti.  Neuvotteluja ei tarvita vaan Naton pelotusvoimaa tulee sen sijaan tehostaa muun muassa sen laajenemisella. Sotilaallisen uhkan lisäksi useat länsimaiden poliitikot korostavat Venäjää moraalisesti pahana (evil) valtakuntana presidentti Vladimir Putinin diktatuurin seurauksena, jonka kanssa ei voi neuvotella.

Ukrainan sodan voidaan nähdä alkaneen vuoden 2014 alkuvuoden tapahtumista eli Ukrainan Maidan vallankumouksesta ja Venäjän Krimin valtauksesta. Heti näiden tapahtumien jälkeen Henry Kissinger mielipideartikkelissaan Washington Postissa näki konfliktin syvenevän, jos osapuolet - länsi ja itä sekä Ukraina ja Venäjä - eivät sovi periaatteista, jotka voivat estää suuremman katastrofin (Kissinger, 2014).  Hänen ehdotuksensa neuvotteluratkaisun periaatteiksi olivat seuraavat:

1. Ukrainan pitäisi voida valita taloudelliset ja poliittiset liittoutumansa halunsa mukaan.

2. Sotilasliittoutuman suhteen Ukrainan ei tule liittyä Natoon.

3. Ukrainan tulisi luoda hallitus, joka ottaa sekä maan itäisten ja läntisten alueiden asukkaiden preferenssit huomioon ja kansainvälisesti ottaa malliksi silloisen Suomen liittoutumattomuus- ja puolueettomuuspolitiikan.

4. Krimin tulisi pysyä osana Ukrainaa, mutta sen autonomia tulisi taata vaalein, joita valvoisivat kansainväliset tarkkailijat, ja Venäjän laivastotukikohdan status Sevastopolissa tulisi selventää.

Neuvotteluja käytiin sittemmin vuosina 2014–1015 Minskissä Valko Venäjällä Ukrainan ja Venäjän kesken, jossa välittäjinä olivat Ranska, Saksa ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ.  USA ja YK eivät olleet neuvottelujen virallisia osapuolia eivätkä Kissingerin laajemmat periaatteet konfliktin ratkaisemiseksi olleet neuvottelujen kohteena. Neuvottelut koskivat vain Donbassin aluetta ja siellä vallitsevan sodan lopettamista, jossa sekä Ukraina että Venäjä olivat osapuolina. Prosessin tuloksena syntyneet Minsk I ja II sopimukset eivät kuitenkaan onnistuneet estämään Donbassin sodan jatkumista. 

Juuri ennen Ukrainan sodan alkua joulukuussa 2021 Venäjä esitti sekä Natolle että Amerikalle neuvottelutarjouksen, johon kuului muun muassa se, että Naton tavoitteesta ottaa Ukraina jäseneksi luovuttaisiin.  Amerikka ja Nato hylkäsivät ehdotuksen. Steven Pifer Brookings Instituutista katsoi kuitenkin, että osa Venäjän ehdotuksista olisi ollut hyvin mahdollisia neuvottelujen kohteita, osa vaikeita ottaa neuvottelukohteiksi, mutta mahdollisia kuitenkin ja osa taas olisi ollut mahdottomia lännen hyväksyä (Pifen, 2021). Mutta mitään halua neuvotteluihin ei lännellä ollut tässä vaiheessa (ks. Stoltenberg, 2023 ja Kanninen & Patomäki, 2023).  

Sodan aikana tärkeimmät neuvottelut käytiin helmikuussa 2022 Valko Venäjällä ja myöhemmin Turkissa presidentti Erdoganin johdolla maalis-huhtikuussa 2022. Fiona Hill and Angela Stent totesivat Foreign Affairs -julkaisussa että alustavasti oli jo sovittu Ukrainan ja Venäjän neuvottelijoiden kesken, että Ukraina ei hae enää jäsenyyttä Natossa vaan saa turvallisuustakeet useilta mailta ja Venäjä suostuu vetäytymään 23.2.2022 vallitsevaan sotilaalliseen tilanteeseen eli Ukrainan rajojen ulkopuolelle (Hill & Stent, 2022). Ukrainalainen ja hallituksen linjauksia noudattava Ukrainska Pravda kertoo, miksi neuvottelut kuitenkin keskeytyivät (Balachuk & Romaniuk, 2022).  Huhtikuun alussa Englannin pääministeri Boris Johnson teki yllätysvierailun Kieviin ja kertoi presidentti Zelenskille että 1) Ukrainan ei pidä neuvotella sotarikollisen presidentti Putinin kanssa ja 2) länsi ei muutenkaan tue neuvotteluratkaisua, kun Venäjä on sotilaallisesti heikommassa asemassa kuin lännessä odotettiin. Neuvottelut loppuivat tämän vierailun jälkeen eikä vakavia neuvotteluja ole sen jälkeen aloitettu.

B. Tutkimusmenettely Ukrainan sodassa

Tutkimusmenettelyä (inquiry or fact-finding) ei ole vielä käytetty virallisesti sodan ratkaisemiseksi.  Kuitenkin huhtikuussa 2023 155 entistä YK:n virkailijaa esittivät kirjeessään YK:n pääsihteerille etta pääsihteeri nimittäisi tai pyytäisi yleiskokousta nimittämään asiantuntijakomission (Commission of Experts), joka keräisi informaatiota kaikilta sodan osapuolilta ja joka olisi hyödyllistä sodan ratkaisemiseksi (FOGGS, 26.4.2023). Samoin Tapio Kanninen esitti kesäkuussa 2023 artikkelissaan "Peace Prospects in Ukraine" että YK:n yleiskokous voisi pyytää pääsihteeriä lähtemään tutkimusmenettelymatkalle (fact-finding mission) kriisialueelle ja asianomaisten valtioiden pääkaupunkeihin ja tutkia, miten YK:n erilaisia menetelmiä rauhanomaiseksi ratkaisuksi - rauhanturvaoperaatioita, väliaikaista hallintoa ja rauhanrakentamista - voitaisiin soveltaa Ukrainassa. Pääsihteeri raportoisi matkansa tuloksista sekä yleiskokoukselle ja turvallisuusneuvostolle ja näin voisi syntyä kansainvälinen liike ottaa YK:n rauhanmenetelmät käyttöön myös Ukrainassa (Kanninen, 2013).

C. ja D. Välitys- ja sovittelumenettelyt 

Välitysmenettelystä voidaan erottaa “hyvät palvelukset” (good offices) omaksi kategoriaksi, kun tämä menettely on vähemmän muodollista kuin traditionaalinen välitys. Presidentti Martti Ahtisaaren välitystoimet, josta hän sai Nobelin rauhanpalkinnon, kuulunevat tähän kategoriaan.  Sovittelu- ja välitysmenettelyt liittyvät kuitenkin monella tapaa yhteen ja ne on syytä käsitellä samassa luvussa.

Ennen Venäjän invaasiota erityisesti Ranskan presidentti Emmanuel Macron yritti estää sodan syttymistä keskusteluillaan ja vierailuillaan Moskovassa. Nämä yritykset eivät tuottaneet tulosta. Mutta Israelin pääministerin Naftali Bennetin käynnistämät neuvottelut sekä presidentti Putinin että presidentti Zelenskyn kanssa ennen invaasiota ja erityisesti heti invaasion jälkeen olivat lähellä tuottaa tulosta. Bennett itse katsoi neuvottelujen aikana onnistumisprosentiksi 50%, mutta kertoi tammikuussa 2023 pitkässä haastattelussaan että länsi blokkasi hänen ehdottamansa sovitteluratkaisun (Losonczi, 7.2.2023; haastattelun voi katsoa artikkelin linkin kautta englanninkielisin tekstein).

Bennetin idea oli saavuttaa tulitauko, johon sekä Putin etta Zelensky olivat suostuneet. Bennett koordinoi välitysmenettelyään presidentti Bidenin, presidentti Macronin, liittokansleri Scholtzin ja pääministeri Johnsonin kanssa. Macron ja Scholtz olivat positiivisia, Johnson lännen aggressiivisen politiikan (eli sotimisen) jatkamisen puolella ja Biden näiden välimaastossa eli kannatti molempia lähestymistapoja. Bennett oli pettynyt, että länsi ei tukenut hänen ratkaisuehdotustaan, mutta sanoi myöhemmin, että voi olla, että sodan jatkaminen olikin paras vaihtoehto.

Perinteellisesti YK:n pääsihteeri on tarjoutunut välitystehtävään sotien ja konfliktien ratkaisemiseksi tai on nimittänyt erityisavustajan välitystehtävään.  Yleensä myöskään pääsihteeri ei tuomitse voimakkaasti kumpaakaan osapuolta, koska silloin häntä ei todennäköisesti hyväksyttäisi välitystehtävään. Antonio Guterres ei sodan alkaessa kuitenkaan tehnyt aloitteita mahdollisen välitystehtävänsä suhteen eikä halunnut nimittää erityisavustajaa välitystyöhön sekä antoi lausuntoja, jossa Venäjän invaasio on tuomittava, koska se on selvästi YK:n peruskirjan vastaista ^[1] . Mutta vaikka suurvallat tai muut valtiot ovat loukanneet YK:n peruskirjaa useasti vuosikymmenien aikana, se ei ole estänyt useita aikaisempia pääsihteereitä esittämästä aktiivisesti rauhansuunnitelmia ja ottamalla omia aloitteita sovittelun alkamiseksi. Sodan jatkuessa Antonio Guterressia alettiin kritisoida yhä enemmän passiivisuudesta.

Muiden kriitikkojen lisäksi entiset YK:n virkailijat päättivät tehdä aloitteen ja lähettivät 15.4.2022 kirjeen pääsihteerille pyytäen häntä aloittamaan välitystoimenpiteet. Kaiken kaikkiaan 283 entistä YK-järjestelmän virkailijaa, joukossa useita entisiä ali- ja apulaispääsihteereitä, allekirjoitti vetoomuksen (FOGGS.com 15.4.2022.). Kaksi päivää myöhemmin Guterres matkusti Moskovaan ja Kieviin keskustellen Putinin, Zelenskin ja muiden valtionpäämiesten kesken. Mitään tuloksia ei tästä välitysyrityksestä seurannut.  

Myös maat lännen ulkopuolella ovat esittäneet rauhansuunnitelmia. Kiina esitti 24.2. 2023 kaksitoistakohtaisen ehdotuksen sodan lopettamiseksi Ukrainassa esittäen muun muassa tulitaukoa, sodan sääntöjen noudattamista, pakotteista luopumista, rauhanneuvottelujen aloittamista ja ydinaseiden käytöstä pidättäytymistä. Ehdotusta on kritisoitu lännessä liian yleisenä ja venäläismielisenä.

Indonesian entinen puolustusministeri, joka voitti maansa helmikuun 2024 presidentinvaalit, kenraali Prabowo Subianto, ehdotti kesäkuussa 2023 Shangri-La dialogikokouksessa Singaporessa seuraavaa:

• Tulitauon ja demilitarisoidun vyöhykkeen perustamista Ukrainaan
•  YK:n tulisi valvoa vyöhykettä ja järjestää vaalit (referendum) kiistanalaisilla alueille Ukrainassa.

Tämäkin ehdotus sai kritiikkiä lännen turvallisuuspoliittisilta asiantuntijoilta. Nähtäväksi jää, miten Indonesian uusi presidentti aikoo ajaa ehdotustaan tulevaisuudessa, myös YK:ssa, ja saako hän muita kehittyviä tai jopa länsimaita taakseen.

E. Sovittelu- ja tutkimusmenettely yhdessä

Englanninkielinen termi "Conciliation" viittaa yleensä sovittelukomissioihin (Conciliation Commissions), jotka käyttävät sekä tutkimusmenettelyä että sovittelua konfliktien ratkaisemiseksi.  Ukrainan sodan sovittelussa tätä menetelmään ei ole käytetty.

Kuitenkin tämänkaltaista menetelmää on esitetty sodan ratkaisumenetelmäksi.  155 entistä YK-virkailijaa esitti kirjeessään pääsihteerille 26.4. 2023 että pääsihteeri pyytäisi yleiskokousta nimittämään tulitaukokomission (Mixed Armstice Commission), johon kuuluisivat edustajat Venäjältä ja Ukrainalta ja jota johtaisi pääsihteerin erikoisavustaja. Komissio laatisi tulitaukosopimuksen ja sitä avustaisi tutkimusmenettelyn suhteen erillinen asiantuntijakomissio (mainittu kohdassa B).  Pääsihteeri ei kuitenkaan ole tehnyt asianmukaista aloitetta eikä ole myöskään vastannut kirjeeseen.

F. Välitystuomioistuinmenettely

Jo vuonna 1899 Haagin rauhankonferenssi perusti vakituisen välitysoikeudellisen istuimen (Permanent Court of Arbitration).  Välitysoikeudellisessa menettelyssä konfliktin osapuolet suostuvat ratkaisemaan riitansa kansainvälisen lain mukaisesti ja voivat itse nimittää tuomarit, jotka antavat tuomionsa konfliktista ja sen oikeudenmukaisesta ratkaisusta. Menettelyn tuoma ratkaisu on molemmille konfliktin osapuolelle sitova. Ukrainan sodan ratkaisussa tätä menettelyä ei ole käytetty. Välitystuomioistuin menettelyä voidaan myös toteuttaa muissakin foorumeissa kuin välitysoikeudellisessa istuimessa, myöskin salaisesti, joka saattaisi lisätä osapuolten luottamusta menetelmään.

G. Tuomioistuinmenettely

Ukraina toi syytteet kansainväliseen tuomioistuimeen (International Court of Justice) 27.2.2022 syyttäen Venäjää siitä, että se oli manipuloinut kansanmurhan käsitettä yrittäessään perustella sen sotilaallista aggressiota Ukrainaa vastaan. 16.3. 2022 tuomioistuin langetti tuomionsa, jonka mukaan Venäjän täytyy välittömästi lopettaa sen sotilaalliset operaatiot. Tuomio ei ollut kuitenkaan yksimielinen eli 13 tuomaria puolesta ja kaksi vastaan. Eri mieltä olivat Venäjän ja Kiinan nimittämät tuomarit. Todettakoon myös, että tuomioistuimen päätös on tällä erää vain ennakollinen väliaikaismääräys (tai suojelumääräys) vaikkakin 100 % sitova.

YK:n lehdistötiedote toteaa, että vaikka tuomio on sitova, uutisraportit asettivat kyseenalaiseksi, aikooko Venäjä hyväksyä ja toteuttaa tuomion, koska tuomioistuimella ei ole suoria menetelmiä pakottaa asianomaisia toteuttamaan langetettuja tuomioita. Venäjä ei ole toteuttanut tuomioistuimen päätöstä. Ukraina on kuitenkin jatkanut asian käsittelyä tuomioistuimessa ja syytöksen pääkäsittely oikeudenkäyntinä on vielä edessä.

Toinen tuomioistuinmenettely on tapahtunut kansainvälisessä rikostuomioistuimessa (International Criminal Court). 28.2.2022 tuomioistuimen syyttäjä ilmoitti, että hän etsii lupaa alkaa tutkimukset asiakohdassa "Ukrainan tilanne". 2.3.2022 syyttäjä aloitti virallisesti tutkimukset sotarikoksista, rikoksista ihmiskuntaa vastaa ja kansamurhasta Ukrainan alueella. Syyttäjä totesi että 39 valtiota oli tukenut tutkimuksen aloittamista ("sent referrals to ICC"), mukana Suomi. Tuomioistuin ilmoitti syytteistä ja pidätysmääräyksistä presidentti Putinia ja Venäjän lasten oikeuksien komissaaria Maria Alekseyevna Lvovo-Belovaa vastaan 17.3.2023. Tuomioistuimen mukaan on asianmukaista olettaa, että molemmat rikoksesta epäillyt kantavat vastuuta ukrainalaisten lasten laittomasta siirrosta Ukrainasta Venäjän alueelle. Mahdollinen pidätysmääräyksen seuraus on ollut, että presidentti Putin ei ole matkustanut esimerkiksi YK:n yleiskokoukseen tai ryhmä G-20 kokouksiin. 

H. Alueellisten elinten ja sopimusten apu

Alueellisista organisaatioista Euroopassa voidaan mainita Euroopan unioni, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ), Nato ja Euroopan neuvosto.  Näistä Venäjä on jäsen vain ETYJ:ssä ja Ukraina Euroopan neuvostossa ja ETYJ:ssä.  Mitään näistä alueellisista elimistä ei ole käytetty varsinaisessa mielessä konfliktin rauhanomaiseen ratkaisuun (siten että molemmat osapuolet olisivat mukana ratkaisuyrityksissä) vaan päinvastoin Venäjän tuomitsemiseen, pakotteisiin Venäjää vastaan ja Ukrainan monipuoliseen tukemiseen.

Euroopan unioni on tuominnut jyrkästi Venäjän invaasion, langettanut useita sanktioita ja kaupan rajoituksia Venäjälle ja tukee Ukrainan 10-kohdan rauhansuunnitelmaa ja sen mukaista rauhankokousta. Kummatkin taas Venäjä on hylännyt. Unionin jakama tuki Ukrainalle on jaettu seuraaviin kohtiin: 1) taloudellinen tuki, 2) humanitaarinen apu, 3) pelastuspalvelutuki, 4) tuki Ukrainan asevoimille, 5) pakolaisten vastaanotto, 6) sotarikollisten tutkinta ja niihin liittyvät syytetoimet, 7) lasten suojelu ja 8) rauha, elpyminen ja jälleenrakentaminen.

Samoin kuin EU Euroopan neuvosto on tuominnut jyrkästi Venäjän invaasion. 16.3.2022 neuvoston ministerikomitea päätti erottaa Venäjän välittömästi järjestöstä.

ETYJ on ollut kriisissä Venäjän miehityksen jälkeen.  Useat jäsenmaat haluaisivat erottaa Venäjän järjestöstä, mutta, koska ETYJ toimii konsensus periaatteella, se ei ole mahdollista. Joka tapauksessa järjestön pääsihteeri ja parlamentin suuri enemmistö on tuominnut Venäjän aloittaman sodan ja aloittanut useita aktiviteettejä auttaakseen Ukrainaa muun muassa sotarikosten tutkimuksissa.  Venäjä on taas blokannut järjestön uuden pääsihteerin valintaa ja budjetin hyväksymistä.

Venäjä esitti Natolle neuvottelutarjouksen joulukuussa 2021 kuten yllä on mainittu, mutta järjestö torjui ehdotuksen. Nato on jyrkästi tuominnut Venäjän invaasion ja auttaa Ukrainaa lukuisilla tavoilla esimerkiksi koordinoimalla maalle annettavaa apua sekä muuttamalla neuvostoaikaiset Ukrainan sotamateriaalin standardit, koulutukset ja taisteluopit Nato standardien mukaiseksi. Nato on myös perustanut Nato-Ukraina neuvoston poliittisten suhteiden parantamiseksi. Laajemmassa geopoliittisessa mielessä Nato on myöskin laajentunut Suomen ja Ruotsin tultua jäseneksi ja Vilniuksen heinäkuussa 2023 huippukokouksessa Nato vahvisti tavoitteen, että Ukrainan tulee liittyä järjestöön, kun tarvittavat ehdot on täytetty. Tämä tavoite on ollut, kuten yllä mainittu, Venäjän johdolle ”red line”.

Johtopäätöksiä

Hyväksyessään YK:n peruskirjan jäsenvaltiot ovat velvollisia noudattamaan sen rauhanomaisen sovittelun menetelmiä ”ensi sijassa”, silloin kun kansainvälinen riita vaarantaa kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta.  Toisaalta artikla 51:n mukaan jäsenvaltiolla on oikeus maakohtaiseen tai kollektiivisen puolustukseen (inherent right for individual or collective self-defence). Kuten ylläolevan tutkimuksen tuloksista selviää, länsi, lännen puolustusliitto Nato ja muut alueelliset organisaatiot niin kuin myös länsimainen YK:n pääsihteeri (entinen Portugalin pääministeri) ovat lähteneet tukemaan pääosin artikla 51 mukaista maakohtaista ja kollektiivista puolustusta, mutta laiminlyöneet pitkälle luvun VI mukaiset sovittelutoimet erityisesti sodan ensimmäisten kuukausien jälkeen. Ainoastaan Macronin, Erdoganin ja Bennetin sovittelutoimet ennen sotaa ja heti sen jälkeen ovat olleet peruskirjan luvun VI mukaisia, mutta samalla osa lännen johtajista ja erityisesti pääministeri Boris Johnson ovat torpedoineet rauhanomaista neuvotteluratkaisua suurvaltapoliittisista syistä.

Myöskin tuomioistuinmenettely on peruskirjan luvun VI mukaista.  Toisaalta voidaan kysyä, onko tuomioistuinmenettely ollut asianmukainen tapa edistää sodan ratkaisua, kun esimerkiksi kansainvälisen rikostuomioistuimen pidätysmääräyksen uhan alla presidentti Putin ei voi osallistua YK:n ja G-20 ryhmän kokouksiin, joissa sovittelu- ja välitystyötä voitaisiin viedä eteenpäin.

Laajemmalta sovitteluteorian ja sen käytännön kannalta katsottuna näyttää siltä, että sodan jatkuessa konfliktin ulkopuoliset tahot - USA, UK, Ranska ja EU etunenässä - ovat anastaneet konfliktin käsittelyn ja sovittelun pääosapuolilta, joista on tullut ulkopuolisten suurvaltapoliittisten voimien seuraajia eikä enää sovitteluun haluavia tahoja kuten vielä sodan alkukuukausina. Kysymykseksi on tullut, kuka voittaa sotilaallisesti eikä miten rauha saadaan aikaan. Ratkaisut sodan lopettamiseksi lännen puolelta sisältävät toistaiseksi vain ehdotuksia rangaistuskeinoista ja pakotteista. Sovittelun sijaan esitetään lisää asevarustelua ja Venäjän täydellistä eristämistä. Lännen ulkopuolella kehittyvissä maissa asia nähdään kuitenkin eri lailla ja globaalissa etelässä on edelleen halua etsiä rauhaa ja sovittelua Ukrainan sotaan.

Miksi sitten rauhanomaisen sovitteluratkaisun etsiminen on kuitenkin edelleen erittäin tärkeää. New York Timesin arvostettu veteraanitoimittaja David E. Sanger totesi 9.3. 2024 julkaistussa artikkelissaan, että ydinsodan Armageddon - eli uhka ensin taktisten ydinaseiden käytöstä Ukrainassa ja sitten sodan laajenemisesta globaaliksi ydinsodaksi - oli paljon lähempänä lokakuussa 2022 kun yleisesti on tiedossa, kun ukrainalaisten sotamenestysten kautta skenaario heidän etenemisestä kohti Krimin niemimaata, Venäjän strategista etupiiriä kohden, näytti mahdolliselta, ja CIA:n arvion mukaan Venäjän todennäköisyys käyttää ydinaseita nousi yli 50 prosenttiin tai vieläkin suuremmaksi.  Artikkeliaan varten Sanger haastatteli 18 kuukauden aikana Nato-maiden poliittisia ja sotilasjohtajia ^[2] . Kun sota edelleen jatkuu tätä kirjoitettaessa, ydinsodan vaara on edelleen olemassa ja konfliktin laajetessa voi lisääntyä huomattavasti.

Valitettavasti ehdotukset sodan rauhanomaisesta neuvotteluratkaisusta ovat olleet harvinaisia. A. Dirk Moses ja Jessie Barnes Hronesova julkaisivat kuitenkin joulukuussa 2022 artikkelin, jossa tutkittiin, miten väliaikaista YK:n hallintomallia voitaisiin käyttää Ukrainan ja Venäjän sodan ratkaisussa (Moses & Hronesova, 2022). Samoin Tapio Kanninen ja Heikki Patomäki ehdottivat tammikuun 2013 Le Monde Diplomatique -artikkelissaan että YK:n pitkää kokemusta rauhan neuvotteluista, rauhanturvajoukoista, demilitarisoitujen vyöhykkeiden perustamisesta, vaalien järjestämisestä, jälleenrakentamisesta, väliaikaisesta YK:n hallinnosta ja muista järjestön keinoista rauhan rakentamiseksi voitaisiin käyttää sodan ratkaisuun. Erityisesti he korostivat YK:n onnistunutta kokemusta Itä-Timourissa (Kanninen & Patomäki, 2013).

On mielenkiintoista että - kuten aikaisemmin mainittu kohdassa C.-D. - Indonesian uusi presidentti, kenraali Prabowo Subianto, ehdotti puolustusministerinä vielä ollessaan kesäkuussa 2023 Shangri-La dialogikokouksessa Singaporessa tulitauon ja demilitarisoidun vyöhykkeen perustamista Ukrainaan ja sitä, että YK:n tulisi valvoa vyöhykettä ja järjestää vaalit kiistanalaisilla alueilla Ukrainassa.

Muistamme, että Indonesia valloitti Itä-Timourin ja oli miehitysvalta vuosina 1975–1999 ja Subiantolla oli paljon kritiikkia saanut rooli sotilashallinnon aikana. Mutta toisaalta hän ehkä nyt näkee selvemmin kuin muut mahdollisuuden YK:n puolueettomaan rooliin Ukrainan sodan ratkaisussa ainakin jossakin määrin samanlaisissa vaikeissa olosuhteissa kuin mitä hän itse todisti Indonesian valloittaessa Itä-Timourin ja etsiessään ulospääsyä konfliktista pysyvän rauhan turvaamiseksi.

Tapio Kanninen, PhD, New York

Suurvaltasotien projektipäällikkö
Ralph Bunche Instituutti/New Yorkin kaupunginyliopisto
Entinen YK:n poliittisen osaston suunnittelupäällikkö

LÄHTEET

Balachuk, Ilyna & Romaniuk, Roman. 2022. Possibility of talks between Zelenskyy and Putin came to a halt after Johnson’s visit, Ukrainska Pravda, 5 May 2022 https://www.pravda.com.ua/eng/news/2022/05/5/7344206/

FOGGS.com. 26.4.2023. https://www.foggs.org/wp-content/uploads/2023/06/Letter-to-UNSG-on-Ukraine-with-signatures-of-former-UN-staff-with-Addendum-April2023.pdf

FOGGS.com. 15.4.2022. https://www.foggs.org/wp-content/uploads/2023/06/Letter-to-UNSG-on-Ukraine-with-signatures-of-former-UN-staff-with-Addendum-April2022.pdf

Hill, Fiona & Stent Angela. 2022. The World Putin Wants. How Distortions About the Past Feed Delusions About the Future, Foreign Affairs, September-October 2022

Kissinger, Henry. 5.3.2014. How the Ukraine Crisis Ends. Washington Post

Losonczi, Marton. 7.2.2023. Russia-Ukraine Peace was blocked by Western Powers, former Israeli Prime Minister claims. Hungarian Conservative

Kanninen, Tapio & Patomäki, Heikki. 2023.Towards a Negotiated Peace in Ukraine, Giving Peace a Chance, Le Monde Diplomatique, January 2023

Kanninen, Tapio. 2013. Peace Prospects in Ukraine, teoksessa “An Enhanced Role for the United Nations in Peace &Human Security, Peacemaking Reflection Group of Former UN System Staff (PRG) and the Foundation for Global Sustainability and Security

Moses, Dirk A. & Hronesova, Jessie Barton. 5.12.2022. A Diplomatic Option to End Endless War in Ukraine, Noema Magazine

Pifer, Steven. 2012. Russia’s Draft Agreements with Nato and the United States: Intended for Rejection? December 21, 2012, Brookings Institute https://www.brookings.edu/articles/russias-draft-agreements-with-nato-and-the-united-states-intended-for-rejection/.

Talbott, Strobe.2002.   The Russia Hand: A Memoir of Presidential Diplomacy , New York: Random House

Sanger, David E., Biden’s Armageddon Moment: When Nuclear Detonation Seemed Possible in Ukraine. New York Times, 9 March 2024
https://www.nytimes.com/2024/03/09/us/politics/biden-nuclear-russia-ukraine.html?smid=nytcore-ios-share&referringSource=articleShare

Stoltenberg, Jens, 7.9 2023. Opening remarks by NATO Secretary General Jens Stoltenberg at the joint meeting of the European Parliament’s Committee on Foreign Affairs (AFET) and the Subcommittee on Security and Defence (SEDE) followed by an exchange of views with Members of the European Parliament, Nato website: https://www.nato.int/cps/en/natohq/opinions_218172.htm

United Nations.1992. Handbook on the Peaceful Settlement of Disputes between States, https://legal.un.org/cod/books/HandbookOnPSD.pdf, New York