6 Luku
Henkilökunnan palkitseminen

1 Yleistä

1.1 Ansiotulojen verotuksesta ja palkkakäsitteestä

Toisin kuin pääomatulojen kohdalla, tuloverolaissa ei ole erikseen määritelty sitä, mitä eriä katsotaan ansiotuloksi. Tavallisin ansiotulon muoto on kuitenkin työsuhteessa tehdystä työstä maksettu palkka. Rahapalkan lisäksi palkkaan saattaa sisältyä myös muuna kuin rahana annettavia etuja (luontoisedut, kuten autoetu, puhelinetu, asuntoetu ja ravintoetu). Ansiotulona verotetaan myös erilaisten työsuhteeseen perustuvien osakepohjaisten kannustinjärjestelmien perusteella saatu etu. Ansiotulona verotetaan myös muutoin kuin työsuhteen perusteella tehdystä työstä saatua palkkiota (esim. työkorvaus sekä tietyt henkilökohtaiset palkkiot). Lisäksi osinkotulot, joiden jakoperusteena on henkilön työpanos, katsotaan ansiotuloksi. Osinkotuloja koskeva lakimuutos vuodelta 2010 oli seurausta päätöksestä KHO 2008:6 sekä keskustelusta lääkäreiden ja eräiden muiden ammattiryhmien saamista osinkotuloista. Työperäisten osinkojen verotusta on käsitelty tarkemmin luvussa 16 kohdassa 2 Osinkotulon verotus.

Palkan käsite on määritelty ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 13 §:ssä. Säännöksen mukaan palkaksi katsotaan kaikenlaatuinen palkka, palkkio, etuus tai korvaus, joka saadaan työ- tai virkasuhteessa. Palkkakäsitteeseen sisältyvät siten myös muun muassa  luontoisedut,  työsuhdeoptioista ja työsuhdelainasta saadut edut sekä työnantajan maksamat  vakuutusmaksut (näitä käsitellään jäljempänä yksityiskohtaisemmin). Lisäksi EPL 13.1 §:n 2 kohdassa luetellaan tietyt henkilökohtaiset palkkiot (esim. hallintoelimen jäsenyydestä saatu palkkio, toimitusjohtajan pa...